PETRA31 oli tapaamassa Eduskunnan ihmisoikeustyöryhmää. Sen pohjalta tehtiin hallitukselle kirjallinen kysymys. Tässä kysymys ja vastaus.
Eduskunta, kirjallinen kysymys.
Inka Hopsu vihr ym.
Kirjallinen kysymys kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kohtelusta
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa tai jo lähtömaissaan uskontoaan vaihtaneet turvapaikanhakijat ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa. Julkisuudessa on noussut esille useita tapauksia, joissa Maahanmuuttovirasto on kyseenalaistanut kristinuskoon kääntyneen ja kastetun henkilön vakaumuksen aitouden huolimatta pastorien ja seurakuntien vapaaehtoisten lausunnoista, henkilön aktiivisuudesta seurakunnassa, avoimuudestaan uskostaan maanmiehilleen ja kotimaansa perheelle sekä riippumatta hänen kokemastaan painostuksesta ja uhkailusta. Teologinen asiantuntijuus ja eri kirkkokuntien tuntemus uupuu liian usein arvioista, vaikka uskon aitouden arvioiminen on äärimmäisen vaativa ja jopa monella tapaa kyseenalainen tehtävä. Vastaavaa osaamis- ja tiedontarvetta nähdään myös oikeusasteiden käsittelyissä.
Uskon ja vakaumuksen arvioinnissa tulisi olla erityisen varovainen — ja epäselvissä tilanteissa mieluummin kunnioittaa ihmisen omaa kertomusta ja kokemusta kuin kiistää se — varsinkin ratkaisuissa, jotka voivat johtaa ihmisen vainoon tai hengenvaaraan.
Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa säädetään, että kirkolla on oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä ja antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kohtelu kuuluu mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joihin kirkon asiantuntijoilla olisi annettavaa niin koulutuksensa, asiantuntijuutensa, virkansa kuin lainsäädännönkin puolesta.
Akateemisesti koulutettujen teologien ja uskonoppineiden asiantuntijuutta kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden uskon aitoutta arvioitaessa ei tulisi nähdä vähäarvoisempana kuin muiden asiantuntijoiden arvioita, esim. lääkärin arviota potilaansa terveydentilaan liittyvissä kysymyksissä.
Vaikka laissa ja säädöksissä uskonnon merkitys on vahvasti läsnä ja esillä, on sen merkitys aliarvioitu tai ohikatsottu turvapaikkakäsittelyyn liittyvässä päätöksenteossa.
Ponsiosa
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus ryhtymässä toimiin, jotta kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden uskon aitoutta arvioitaessa noudatettaisiin asiaankuuluvaa varovaisuutta ja huomioitaisiin prosessissa paremmin uskon kysymysten asiantuntijoita ja miten hallitus varmistaa, että kristinuskoon kääntynyt ja kastettu turvapaikanhakija, jonka vakaumusta ei ole uskottu, ei joudu vakavan vainon kohteeksi tai hengenvaaraan, kun hänet palautetaan?
Inka Hopsu vihr ym.
Kirjallinen kysymys kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kohtelusta
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa tai jo lähtömaissaan uskontoaan vaihtaneet turvapaikanhakijat ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa. Julkisuudessa on noussut esille useita tapauksia, joissa Maahanmuuttovirasto on kyseenalaistanut kristinuskoon kääntyneen ja kastetun henkilön vakaumuksen aitouden huolimatta pastorien ja seurakuntien vapaaehtoisten lausunnoista, henkilön aktiivisuudesta seurakunnassa, avoimuudestaan uskostaan maanmiehilleen ja kotimaansa perheelle sekä riippumatta hänen kokemastaan painostuksesta ja uhkailusta. Teologinen asiantuntijuus ja eri kirkkokuntien tuntemus uupuu liian usein arvioista, vaikka uskon aitouden arvioiminen on äärimmäisen vaativa ja jopa monella tapaa kyseenalainen tehtävä. Vastaavaa osaamis- ja tiedontarvetta nähdään myös oikeusasteiden käsittelyissä.
Uskon ja vakaumuksen arvioinnissa tulisi olla erityisen varovainen — ja epäselvissä tilanteissa mieluummin kunnioittaa ihmisen omaa kertomusta ja kokemusta kuin kiistää se — varsinkin ratkaisuissa, jotka voivat johtaa ihmisen vainoon tai hengenvaaraan.
Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa säädetään, että kirkolla on oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä ja antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kohtelu kuuluu mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joihin kirkon asiantuntijoilla olisi annettavaa niin koulutuksensa, asiantuntijuutensa, virkansa kuin lainsäädännönkin puolesta.
Akateemisesti koulutettujen teologien ja uskonoppineiden asiantuntijuutta kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden uskon aitoutta arvioitaessa ei tulisi nähdä vähäarvoisempana kuin muiden asiantuntijoiden arvioita, esim. lääkärin arviota potilaansa terveydentilaan liittyvissä kysymyksissä.
Vaikka laissa ja säädöksissä uskonnon merkitys on vahvasti läsnä ja esillä, on sen merkitys aliarvioitu tai ohikatsottu turvapaikkakäsittelyyn liittyvässä päätöksenteossa.
Ponsiosa
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus ryhtymässä toimiin, jotta kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden uskon aitoutta arvioitaessa noudatettaisiin asiaankuuluvaa varovaisuutta ja huomioitaisiin prosessissa paremmin uskon kysymysten asiantuntijoita ja miten hallitus varmistaa, että kristinuskoon kääntynyt ja kastettu turvapaikanhakija, jonka vakaumusta ei ole uskottu, ei joudu vakavan vainon kohteeksi tai hengenvaaraan, kun hänet palautetaan?
Vastaus
Hallituksen turvapaikkapolitiikka perustuu hädänalaisimpien auttamiseen, kansainväliseen yh- teistyöhön, turvallisuuden takaamiseen ja länsimaisten arvojen, kuten demokratian ja tasa-arvon, puolustamiseen. Erityisesti kiinnitetään huomiota lasten, naisten ja vammaisten oikeuksiin. Hallituksen tavoitteena on niin kansallisella kuin EU-tasolla, että apu kohdentuu kaikkein hädänalaisimmille ja järjestelmän väärinkäyttö estetään. Hallituksen tavoitteena on minimoida Euroopan rajojen ylittämiseen ja turvapaikan hakemiseen Suomesta perustuva turvapaikkamekanismi sekä tiukentaa turvapaikkapolitiikkaa mm. kiristämällä uusintahakemusten tekemisen edellytyksiä ja estämällä perusteettomia uusintahakemuksia. Lisäksi lähtökohtana on, että kielteisen päätöksen saaneet palaavat tai heidät palautetaan lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Hallitus on sitoutunut noudattamaan maahanmuuttopolitiikassa ihmisoikeus- ja muita kansainvälisiä sopimuksia sekä EU-lainsäädännön velvoitteita.
Turvapaikan saaminen edellyttää, että henkilöllä on perustellusti aihetta epäillä joutuvansa ko- timaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansalaisuuden, tiet- tyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi edelly- tyksenä on, ettei henkilö voi pelkäämänsä vainon vuoksi turvautua kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa viranomaisen suojeluun. Turvapaikan kriteerit on määritelty laissa ja kansalainvälisissä sopimuksissa.
Maahanmuuttovirasto kehittää jatkuvasti asiantuntemustaan myös kristinuskoon kääntyneiden turvapaikkahakemusten käsittelyn suhteen. Virastossa on uskontoasiantuntija, joka huolehtii siitä, että puhutteluja ja päätöksiä tekevät ylitarkastajat saavat tietoa ja tukea. Uskontoasiantuntija perehdyttää kaikki uudet ylitarkastajat uskontoteemaan ja erityisesti kristinuskoon kääntyneiden puhuttelu- ja päätöstyöhön. Asiantuntija seuraa kotimaista ja kansainvälistä oikeuskäytäntöä uskontoperusteisten hakemusten osalta ja kehittää sen pohjalta työtään sekä ohjeistaa henkilökuntaa. Asiantuntija myös seuraa Maahanmuuttoviraston päätöksiä varmistaakseen, että ne noudattavat viraston yleisiä ohjeita ja käytäntöjä. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa valmistanut laajan koulutuskokonaisuuden eri kirkkokuntien keskeisistä perinteistä ja teologian painotuksista.
Turvapaikkaasiaa koskevat päätökset perustuvat kansalliseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön ja sopimuksiin, sekä kansalliseen ja kansainväliseen oikeuskäytäntöön, myös silloin, kun turva- paikanhakija vetoaa uskontoon vainon syynä. UNCHR on antanut suuntaviivat sellaisten turva- paikkahakemusten arviointiin, joiden perusteena on uskonnollinen kääntyminen vainon syynä. Tutkittavat elementit ja niiden arviointi perustuvat siis oikeuskäytäntöön ja muun muassa UNHCR:n ohjeistukseen. Jokaista hakijaa kuullaan yksilöllisesti ja arvio tehdään tapauskohtai- sesti.
Pääsääntöisesti olennaisin selvitys hakijan kristinuskoon kääntymisestä on hakijan oma kertomus, jonka merkitystä myös korkein hallinto-oikeus on ratkaisukäytännössään korostanut. Seurakun- nan tai uskon asiantuntijoiden lausunnot toimivat yhtenä osana näyttöä, jonka perusteella asiaa arvioidaan. UNHCR:n mukaan seurakunnan lausunto tai kastetodistus ei kuitenkaan yksin voi olla ratkaiseva näyttö. Saman ovat todenneet oikeusasteet. Arvio on turvapaikkatutkintaa tekevien viranomaisten ja oikeusasteiden tehtävä, jossa otetaan osaltaan huomioon todistajien ja seurakun- tien todistukset. Jos muut asiaan vaikuttavat seikat eivät tue sitä, että hakija olisi vaarassa uskon- nollisen kääntymisen vuoksi tai uskonnollista kääntymistä ei voida pitää uskottavana, seurakun- nan lausunto ei yksin voi kääntää arviota toiseksi.
Helsingissä 7.3.2024 Sisäministeri Mari Rantanen